Tänään vuorossa oli vaihtamisharjoitus. Tai no, oikeammin tietysti vaihtamattomuusharjoitus. Evehän ei sitten viimekesän ole ruudussa riistaa/dameja vaihdellut. Siis ainakaan avoimeen maastoon tehdyissä, mistäs minä tiedän mitä koira touhuaa umpimetsässä, mutta kuitenkin. Taannoin kuitenkin linjaharjoituksessa kävi ilmi, että koira vaihtaa damin, jos lähekkäin linjalla on tarpeeksi monta. 

No, olen lueskellut kirjaa nimelta Arjelle kultareunus, kirjoittajana Gunilla Wedeen. Siinä ehdotetaan damin vaihtamiseen erikoista lähestymistapaa. Perinteisen kiellon sijaan laitetaan kasa dameja polun päähän, lähetetään koira hakemaan damia, eikä puututa mitenkään vaihtamiseen. Eli seistään passiivisena koiran vaihdellessa damia. Ideana se, että koira tajuaa lopulta, ettei vaihtaminen ole kivaa, ja palauttaa yhden damin. Silloin se saa tietysti lähteä uuteen noutoon. Kirjoittaja mainostaa keinon toimineen lähes poikkeuksetta koiriinsa, ja vaihtamisen loppuneen kuin seinään. Kirjoittajalla on käyttökultaisia, sanonpa vaan, että näköjään flatti ei toimi samoin kuin käyttökultainen. Meidän treeni kun eteni hyvin toisin kuin kirjassa kuvataan....

Otin siis mukaan neljä isointa damia mitä omistan. Isoja jotta koira ei saa useampaa mahdutettua suuhun. Vein damit kaikki polulle kasaan jätettyäni koiran paikalleen istumaan. Lähetin koiran damikasalle. Koira aloitta damien vaihtamisen, se vaihtaa ja vaihtaa damia.... Kunnes koiran kapasiteetti yksinkertaisesti loppuu. Eve ei selvästi ymmärtänyt mitä sen tulisi tehdä, kun polulla olikin kasassa neljä damia, eikä ne kaikki mahtuneet kerralla suuhun. Toisaalta oli pyydetty sen mielestä ilmeisesti kaikki kerralla noutamaan. Niinpä koira purki paineensa sijaistoimintoihin. Toisinsanoen damit saivat kunnon kyytiä. Noissa on semmoinen muovikerros, joka rasahtaa jos koira puree damia. No, naksunahan siellä kasalla kävi kun Eve jauhaa dameja. Se keksi myös ihan uuden sijaistoiminnon, nimittäin tapporavistuksen. Eikä auttanut muu kun seistä passiivisena. Eipä siitä iloa olisi ollut, jos olisin käynyt raivoamassa jo toimintakykynsä menettäneelle koiralle. 

Lopulta Eve toi yhden damin kolmen metrin päähän sivuun, johon se jäi sitä jauhamaan. Kielsin koiraa, ja hain damin pois. Lähetin uudestaan kasalle, nyt se itseensä selvästi tyytyväisenä onnistui jotenkin noutamaan kaksi damia kerralla, jotka koira ylpeänä luovutti käteen. Neljäs tuli luonnollisesti ongelmitta, koska se oli viimeinen. Luovutus kauniisti käteen.

Kun en harjoitusta tähänkään voinut lopettaa, vein damit uudestaan kasaan. Nyt koira aloitti heti sijaistoiminnot kasalle saavuttuaan. Tässä yhteydessä se levitti kasan, lopulta toi taas yhden sivusuuntaan kolmen metrin päähän ja jäi jauhamaan damia. Kielsin taas koiraa rauhallisesti, otin damin pois ja lähetin uuteen noutoon. Kolmannen se valitsi selvästi paineistuen, puri sitä ylösnostaessa pari kertaa, ja kerran vielä metri ennen luovutusta. Kaksi vikaa damia kävin erottelemassa noin 1,5 metrin etäisyydelle, ja nämä palautui hyvin ilman pureskelua. Tähän sitten lopetin harjoituksen.

 

Mikä meni pieleen?

-koira ei selvästi ymmärtänyt vaihtamisen olevan väärin, vaan pikemminkin luuli, että sen tulee noutaa kaikki damit kerralla. Kirjan oletuksesta poiketen, Eve ei ainakaan vaihtanut dameja "ohjaajaa kiusatakseen", tai koska se on kiellettyä.

-nyt koira puri sitten jo damejakin. Tosi hienoa. Myös tapporavistus on uusi juttu, toivon hartaasti, ettei se sitä ikinä riistalle keksi kokeilla.

Mikä meni hyvin?

-eipä juuri mikään. Jos kaivamalla kaivaa hyvää, vikat kaksi damia sentään tuli jo vuorotellen, tosin koira epäroi tätäkin ja selvästi mielummin olisi tuonut ne kerralla.

-hyvää tai ei, ymmärrän nyt vielä paremmin miksi koira rikkoo riistaa, ja ehkä osaan paremmin ennakoida riistankin kanssa. Toivottavasti koiran pääkoppa kasvaa vielä iän karttuessa ja se kestää jatkossa enemmän paineistavia tilanteita.

Miten eteenpäin?

-täytyy opettaa vaihtamattomuus linjalla ihan perinteisesti, eli kieltämällä koiraa kun se meinaa vaihtaa. Ja heti luoksetulopillitys kun dami on suussa.