Viimeisenä päivänä olin Even kanssa taas tanskalaisten ryhmässä. Alkuun tehtiin tokan päivän neliöharjoitusta, mutta huomattavasti isommilla etäisyyksillä. Nyt tehtiin niin, että koiralle puulla 1 tuli ensin puulta 2 markkeeraus, kun koira palautti, jätettiin sen näkemättä linjadami samaan kohtaan. Tämän jälkeen markeeraus puulta 4, ja tämän jälkeen linjalla 2. puulta dami ylös. 

Harjoitus kuulosti tosi hankalalta, ja olin aika varma, ettei Eve siitä suoriutuisi. Mutta väärässä olin, se otti tosi hienon suoran linjan damille. Ja tätä ennen siis markkeerausdamit ylös.

Kun muut koirat olivat toistaneet saman harjoituksen, vaihdettiin puulta 1 puulle 2. Tokalle puulla oleva jätti sitten koiralle koiran näkemättä damin omalle puulleen linjadamiksi. Ensin otettiin 3. puulta markkeeraus ylös ja sitten linjalla dami paikalle, jolla koira oli ollut, mutta ei ollut vielä noutanut. Olin ihan varma tässä kohtaa, ettei Eve lähde näin heikosti motivoidulle linjalle, mutta lähti se! Olin kyllä tosi hämmästynyt. Tosi mielenkiintoinen treeni tämä neliötreeni kaikenkaikkiaan, pitää selvästi kokeilla tätä uudestaan.

Seuraavan harjoituksena oli vuorossa vesityötä. Otettiin kakkosmarkkeerauksia siten, että ensimmäinen heitto tuli veteen, toka maalle. No, Eve oli jo niin väsynyt, että eihän se muistanut kuin vesiheiton, maalle tullut heitto katosi pienestä päästä ihan kokonaan :) Tanskalaisilla kouluttajilla oli erikoinen tapa auttaa koiraa markkeerauksissa, eli avustaja lähti kävelemään damin suuntaan äännellen. En ole aiemmin tähän  tapaan törmännytkään.

Viimeisenä harjoituksena oli lähihakua, jossa tarkoitus oli saada koira todella käyttämään nenäänsä. Metsään oli viety merkki, jonne kouluttaja jätti dameja koirien nähden. Sitten linjalla koira alueelle ja lähihakupillitys. Eve on nyt tajunnut tämän idean, joten se painoi taas nätisti nenun maahan ja teki hyvää työtä. Kun kaikki koirat olivat hakeneet damit, siirryttiin lähettämään ne eri kohdasta samalle alueella. Tätä toistettiin neljästä ilmansuunnasta siten, että kouluttaja piilotti joka kerran jälkeen damit paremmin, kunnes viimeisellä ne oli jo ilmeisesti haudattuna maan alle. Sinnikkäästi Eve etsi dameja ja hyvin löysikin, ei lähtenyt kertaakaan juoksentelemaan ympäriinsä.

Tämän jälkeen osa koirista teki vielä harjoituksen, jossa lähihakualue toimi toisena muistina , päinvastaiseen suuntaan vietiin toinen muisti ja eteen markkeeraus. Markkeeraus ylös ja sitten muistit. Eve oli niin väsynyt jo tässä kohtaa, että en viitsinyt kokeilla sille tätä enää, vaan edelliseen tehtävään oli hyvä lopettaa meidän osalta.

Tosi ylläri, nomella jatkettiin Even kanssa tänäänkin. Olishan täällä paljon muutakin mielenkiintoista, mutta ajattelin nyt keskittyä nomeiluun.  Aamupäivästä näytettiin ensin koirille riistaa ja katsottiin mitä käy. No, meidän kohdalla ei käynyt hyvin, nimittäin ylösotot oli onnettomia. Varikset nousi jotenkuten, eka jäi matkalle. Toka käteen. Lokki ei meinannut nousta ja tuli 2-3 metrin päähän, josta sitten kyllä kävin palauttamassa sen Evelle suuhun. No, sitten päästiin päivän pohjanoteeraukseen, eli koskeloon, josta kieltäydyttiin kokonaan. Riehutin Eveä sitten koskelolla, ja otti se sen hetkeksi suuhun lopulta. Kun lintu otettiin pois, niin Eve meni ja kieri hajun päällä! Eipä ole ennen moista tehnyt, ilmeisen pahanhajuinen lintu sen mielestä? Even puolustukseksi täytyy kyllä sanoa, että riista oli jo mädännyttä pari pvää vanhaa koeriistaa, joka haisi ihan kamalalta. Siltikin, ei mikään mieltä ylentävä kokemus.

Tän jälkeen jatkettiin vesityöllä. Ensin otettiin ykkönen veteen ja koiran palauttaessa samalle paikalle dami. Eve ei reagoinut heittoon ollenkaan, en tiedä tajusiko se, että veneestä lensi uusi noudettava. No, jokatapauksessa, linja moitteetta ja dami hyvin ylös. Sen jälkeen otettiin kakkonen, ja tässä mokasin itse hieman. Koira ei nimittäin nähnyt heinikon takaa juuri ollenkaan toista heittoa, kuuli vaan. Voisi varmaan itse miettiä sijoittumistaan paremmin... No, toinen dami tuli ylös, tokasta ei mitään havaintoa. Uusittiin tehtävä, ja tokalla kerralla se meni jo hyvin. Tokalle damille tosin jouduin lähettämää koiran kaksi kertaa, ekalla kerralla kun en kiinnittänyt  tarpeeksi huomiota koiran katseen suuntaan.

Iltapäivästä tehtiin hakuruutua variksilla. Eve teki ihan ok työtä kamalassa helteessä, haetutin vain kaksi varista. Eka varis ei meinannut tulla ylös, mutta se oli ihan hirveessä kunnossa muutenkin. Kouluttaja sitten kävi heittämässä sen koiralle ja tulihan se sieltä käteen asti. Tokalla variksella koira empi taas hieman ylösottoa, otti kumminkin ja toi käteen. Ja ihan ehjinä muuten toi, ei ongelmaa enää siis tässä.

Viimeinen tehtävä oli kanijälki. Eve on yleensä ollut varma jäljestäjä, mutta nyt se ei selvittänyt tehtävää, lieneekö toinen jo liian väsynyt. Vedettiin sitten sille uusi, lyhyempi jälki, jonka se tokalla lähetyksellä selvitti. Tämmöistä siis lyhykäisyydessään tänään. Vielä pitäis open show jaksaa....

Tänään olin Even kanssa alo-ryhmässä nomessa. Tanskalaiset kouluttajat vetivät tänään alo-ryhmiä, ja olikin hauska nähdä miten erilainen tapa joiltain osin heillä on nomea kouluttaa. Ensinnäkin ei-sana oli kielletty kokonaan, ja koiria piti ohjata oikeaan toimintamalliin muulla tapaa, ja myös muistaa kehua.

Maasto oli kuivaa metsää, mikä on meille aika vieras treenimaasto. Eli toisinsanoen tämännäköinen maisema oli vastassa:

 

Päivä sisälsi myös aika paljon odottelua, mikä tekee Evelle vaan hyvää. Nyt se olikin tosi hienosti passissa, ja malttoi jopa nukkua siellä.

Eipä olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten! Se ei nimittäin äännellyt koko treenien aikaan kertaakaan, ei edes vesityöskentelyä seuratessa. Treeni on siis tuottanut tulosta.

Ensimmäinen treeni oli seuraavanlainen: neljä puuta metsässä oli merkattu nauhoilla. Nämä muodostivat neliön. Neliön sivut olivat noin 20-30 metriä pitkät. Jokaisen merkatun puun takana oli noin 3-5 metrin päässä takaviistoon toinen puu merkattu nauhalla. Tähän merkille oli tarkoitus heittää markkeerauksia. Jokaisen neljän neliön muodostavan puun vierelle sijoittui koirakko. Sitten järjestyksessä koirakot heittivät toisilleen markkeerauksen vieressä olevan puun juurelle, ja nämä otettiin heti heiton jälkeen ylös vuorotellen. Kun neliössä kaikki koirat olivat saaneet ylös markkeeraukset, jätettiin puun juurelle dami, ja siirryttiin yksi puu eteenpäin myötäpäivään. Sitten otettiin vuorotellen muistidami linjalla ylös. Tämän jälkeen tuli taas markkeeraukset koirille (nyt siis uuteen paikkaan, kun oli siirrytty yksi puu eteenpäin). Tämän jälkeen taas jätettiin dami ja siirryttiin yksi puu myötäpäivään. Näin jatkettiin, kunnes joka koira oli suorittanut muistin ja markkeerauksen jokaisella puulla.

Evelle oli yllättävän haastavaa suorittaa tehtävä metsässä. Ja ihmekös tuo, kun ohjauksia ei ole metsässä tehty ikinä. Markkeeraukset meni juoksuksi, kun nenä ei pysynyt alkuun lainkaan mukana. olihan ne sikälikin haastavia, että koira ei välillä nähnyt kuin korkeimman kaaren heitosta maaston peitteisyydestä johtuen. Mutta päivän edetessä nenäkin pysyi jo paremmin mukana. Lisäksi häiriötä teki se, että koira näki niin paljon muiden markkeerauksia ja taas toisaalta muita koiria suorittamassa, että sen muistikuva omasta muistista hämärtyi. 

 

Tämän jälkeen tehtiin tehtävä, jossa koiralle vietiin vasemmalla muisti, ja sitten eteen tuli markkeeraus. Ensin otettiin markkeeraus ylös, sitten linjalla muisti. Tämän jälkeen vietiin taas dami vasemmalle, sitten vietiin vielä toinen oikealle ja taas eteen markkeeraus. Sitten ylös markkeeraus, ja sen jälkeen muisti ensin oikealta ja sitten vasemmalta. Evelle vein vasemmalle muistin niin, että jätin koiran istumaan. Oikealle otin koiran mukaan, jotta tehtävä ei olisi liian vaikea. Eve suoriutui hienosti tehtävästä, ei ongelmaa. Kouluttaja kertoi tämän olevan erityisen hyödyllinen harjoitus kuumeneville koirille. Muisti parantaa koiran keskittymistä, kun se suuntaa energian muistamiseen ja odottaa tehtävään pääsyä. kouluttaja myös suositteli laskemaan kuumenevan koiran kierroksia passissa niin, että sille viedään muistidami tai muutama. Silloin se keskittyy muistamaan ne, eikä kerää kierroksia. Tämä vinkki otetaan kyllä käyttöön. 

 

Iltapäivästä tehtiin ensin hakua. Kouluttaja veti juosten narun päässä damin koiralle metsään ja se jätettiin sinne (jättökohta tietysti koiralta piilossa). Sitten koira päästettiin hakuun. Tässä ideana se, että koiran viettiä nostetaan ja saadaan hakukäskyyn yhdistettyä muistikuva "pakenevasta" damista. Eli nostettua hakuintoa. 

Sitten tehtiin harjoitus, jossa koirakot kulkivat noin 5 metrin etäisyydellä toisistaan. Koirat seurasivat vapaana, ja kun oli kuljettu 5 metriä, tuli vuorotelleen eteen markkeeraukset koirille. Ne ylös, ja damit jätettiin maahan muistiksi. Jatkettiin sitten kävelyä taas 5 metriä ja uudet markkeeraukset. Dami maahan ja eteenpäin. Tämä toistettiin vielä kerran. Sitten koirat laitettiin hakemaan muistidamit hakukäskyllä vuorotellen. Toinen koira lähetettiin kun toinen koira oli palauttamassa. Hauska harjoitus, jossa tuli samanaikaisesti treenattua montaa asiaa.

Viimeisenä harjoituksena otettiin kaksoismarkeeraus, eka heitto maalle, siitä noin 120 astetta käännös ja markkeeraus veteen. Ensin vesimarkkeeraus ylös, sitten maalta. Tämä toistettiin kolme kertaa. 

Tässä tämän päivän treeni pikakelauksella, täydennän tekstiä myöhemmin jos jaksan. Nyt unten maille, jotta jaksaa treenata taas huomenna uudella innolla.

Tänä vuonna pääsin vihdoin lähtemään kesäleirille. Edellisinä vuosina on aina ollut jotain muuta leirin aikaan, viime vuonna se jokin muu oli loppuvaiheen mahankasvatus. Kamala työputki oli takana, ja vaikka alunperin kaavailin lähtöä leirille klo 5 aikaan, jotta ehtisin aamupäivänkin koulutukseen, muutin sitten suunnitelmaa. Lähdin ajelemaan hauveleiden kanssa mukavasti kasin maissa, jolloin ehdin kivasti vielä iltapäivän ryhmään.

Kun päästiin perille asti, oli nomesta aloryhmä jo aikalailla täynnä. Näinollen olisin voinut mennä toki Even kanssa taippariryhmään, mutta päädyin sitten siihen, että menin Adan kanssa penturyhmään. Sikäli hyvä valinta, että ryhmä oli varsin kompakti, toinen 4 kk ikäinen flatti oli ryhmässä, ja sitten pari vanhempaa koiraa osan ajasta. Käytiin läpi ihan keskustellen nomekouluttamisen perusteita pennun kanssa, ja hyviä vinkkejä tulikin. Ada sai taas harjoitella hieman passissa oloa keskustelun aikana, ja kivasti se on, sijaistoimintaa toki pienellä riittää, mutta se ei ääntele, ei edes kun muille heitellään jotain. Adalle katsottiin ihan perus noutoa, heitettiin pentudami ja päästettiin Ada perään. Ekalla kerralla sai vähän houkutella sitä luo, tokalla kerralla palautti damin kauniisti ilman houkuttelujakin. Erityisen tyytyväinen täytyy olla siihen, että Ada ei tiputtele damia, ei edes sylissä ollessa. Pysyy itselläkin paremmin kädet kurissa, eikä damia tule nappailtua sen suusta liian pikaiseen.

Eve sai istua passissa kun Adan vuoro oli kouluttautua. Alkuun tämä meni hyvin, mutta kun näköyhteys katkesi, katsesi myös hiljaisuus. No, eipä se haittaa jos ääntelee vaan tommoisissa tilanteissa, olkoonkin, että saisi opetella olemaan hiljaa sillonkin. 

Koulutuksen jälkeen otin Evelle vesilinjaa siten, että peitin koiran silmät ja heitin tennispallon veteen. Eve siis kuuli, että jotain lensi, mutta ei nähnyt minne. Tennispallo oli ehkä vähän tyhmä valinta, koska Eve selvästi etsi damia. No, lähetin sen linjalle, ja hienosti meni oikeeseen suuntaan ja ui suoraan ohi lähihakupillityksestä huolimatta. Se uikin sitten käskyistä huolimatta tyylikkään sadan metrin linjan poijulle, ja ymmärrettävästi treenit oli ohi siinä kohtaa. Pirulainen tietää, etten saa sitä uimalla kiinni. 

Tän jälkeen otin sitten lihapullilla muistutusta Evelle siitä lähihakupillityksen merkityksestä. Eli kylvin nameja nurtsille kun koirat katsoi, (ensin kävelin ja hajustin alueen) ja sitten päästin ne yhdessä hakemaan nameja ja viheltelin pilliin. Tässäkin muuten näkee noiden koirien eron: Ada malttaa hakea rauhallisesti, eikä tasan mene hajustetun alueen ulkopuolelle. Eve koheltaa minkä kerkeää ja säntäilee, sitten siinä lomassa löytää ohimennen niitä nameja. Aina välillä joutuu miettimään, että kumpi noista olikaan se pentu :)

Eli tosiaan, pienen hengähdystauon jälkeen jäätiin vielä seuraamaan AVO/VOI-ryhmän treeniä. "Yllättäen" ryhmässä oli muuten 5 käyttölabua ja yksi käyttökultainen. No, ryhmä aloitti motivoidulla eteenlähetyksellä. Lähetys tapahtui saman mäen päältä, johon meille oli tehty markkeeraukset. Koirien piti ensin edetä noin 7 metriä yli metrin korkuista heinikkoa alaspäin, välissä noin 2 metriä leikattua ruohoa, sitten tämän saman altaan ylitys, jossa oli meidän vesityö. Ja vielä 3 metrin korkean heinikon ylitys toiselle puolelle veteen. Homma tehtii samalla tyylillä kuin meidän vesilähetys. Eli ensin heitettiin markkeeraus veteen altaan ja järven väliseltä kaistaleelta. Kun koira nouti damia, tuli sen lähtiessa palauttamaan toinen heitto, joka jäi muistiksi. Tämä sitten otettiin linjalla ylös. Hienosti koirat suoriutuivatkin tästä. Tomi oli tarkkana siitä, ettei "eteen"-käskyä toistettu turhaan, se oli tarkoitus toistaa vain maaston muuttuessa.

Tässä Ada seuraamassa tehtävän suoritusta:

Eli tuolta vasemmalta mäen päältä koirat lähetettiin, oikealla näkyy heittäjä välissä olevan maakaistaleen päällä.

Tämän jälkeen ohjaajat veivät mäen päältä damin muistiksi pellon toiseen laitaan. Sitten koirien kanssa käveltiin mutkan kautta tonne altaan toiseen päähän. Ensin koirakko katsoi tuolta välissä olevalta kaistaleelta markkeerauksen veteen altaaseen. Tämän jälkeen koirat lähetettiin linjalle vesialtaan läpi ja mäen ylös ja vielä pellon poikki muistille. Tämän jälkeen otettiin muistiksi jäänyt markkeeraus veteen ylös linjalla altaan päästä.

Kun näistä oli suoriuduttu, siirryttiin autoilla isommalle pellolle, jonne otettiin walk-up. 

Tässä koirakoiden edetessä tuli heitto avustajalta rivistön oikealle puolelle, ja launcherilla toinen markkeeraus vasemmalle. Koirille annettiin sitten satunnaisjärjestyksessä lupa noutoon, siten, että kaikki koirat saivat kuitenkin suorittaa molemmat noudot. Tarkoitus oli tehdä nämä ensisijaisesti markkeerauksina, mutta jos ohjaaja arvioi, ettei koira muista markkeerausta, sai sen lähettää linjallekin. Tässä rivistö etenemässä:

Markkeerausmatkat ei omaan silmään kovin pitkiä olleet. Toki se vaikeuttaa koiran työskentelyä kun rivistö etenee välillä. Tässä vielä kuva, jossa näkyy tuo markkeerauksen heittävä avustaja oikealla aidan vierellä. Launcherilla taas ammuttiin rivistön vasemmalta puolelta.

Tosi mielenkiintoista oli seurata näiden edistyneempien koirien koulutusta, ja hyviä vinkkejä tarttui matkaan.

Nyt meinaan vahvistaa Even nenänkäyttöä ja opettaa sille kunnolla sen, että nenä painuu maahan lähihakupillityksestä. Meinasin ottaa matkaan tennispallot, ja haudata niitä osin maahan, jotta tuo lakkaa käyttämästä silmiä. Tossa walp-uppia seuratessa kun huomasi viimeistään miten tärkeää on se, että koira tosiaan painaa sen nenun maahan kun saa lähihakukäskyn, eikä juoksentele minne sattuu.