Eilinen päivä menikin kokonaan koirien parissa. Sunnuntaille olin lupautunut talkoilemaan UMN:n nomekokeessa. Ajattelin, että on kiva päästä näkemään miltä touhu oikeasti näyttää kokeessa. Lisäksi on kiva kantaa edes pieni korsi kekoon, kun noissa UMN:n koulutuksissakin käyn.

No, aamulla kun kello soi 4.15, en enää ollut ihan niin varma oliko idea hyvä ;) Mutta ei muuta kun kahvit termosmukiin, auto alle ja hakemaan kyytiläistä Espoon Ikealta. Kiva olikin saada joku samaan autoon, pysyi paremmin hereillä kun höpötti koko matkan. Löydettiin jopa perille vain muutamalla väärällä käännöksellä. Olen vaan niin hyvä suunnistaja. Ja navi siis näytti ne käännökset kokoajan oikein...

Koe pidettiin Antskogissa, ja mut oli sijoitettu voittajaluokan hakuruutua täyttelemään. Luvassa oli siis hienoja koiria työn touhussa. Voittajaluokassa oli 12 koiraa, joista 11 labuja ja yksi flatti. Koe suoritettiin parityöskentelynä, eli vuorossa oli 6 paria. Ensin suoritettiin haku. Alue oli jaettu kahteen: kosteikossa oli 4 lokkia, sekä 2 harakkaa. Kuivalla maalla taasen oli 2 varista, ja 4 fasaania. Toinen koira teki hakua toisella alueella, ja toinen toisella. Aikaa taisi olla varattu 7 min/puoli, jonka jälkeen koirat otettiin pois hausta mikäli linnut eivät olleet tulleet ylös. Vaihtoehtoisesti jos 3 lintua tuli ylös, koira jäi odottamaan toisen koiran suorituksen loppumista.  Hakuruutu ei mun mielestä ollut mikään iso! Syvyys max 80 metriä (olen siis tosi huono arvioimaan etäisyyttä...), leveys kuivalla maalla ehkä sama 70 metriä, ja kosteikossa sitten 150 metriä.

Haun jälkeen koirat seurautettiin polkua pitkin jotain 300 metriä eteenpäin toiselle odotuspaikalle, johon toinen koirakko jäi. Toinen koira seurautettiin rantaan, ja matkalla tuli kaksi häiriölaukausta. Ensin suoritettiin vesiohjaus niemenkärkeen, jossa oli tavi. Matka oli 125 metriä (tämän joku mittasi päivän aikana), ja matkalla maalla sivussa kaksi houkutuslintua, joita ohjaaja ei nähnyt, mutta koira uidessaan näki. Ohjauksen jälkeen vielä kaksoismarkkeeraus veteen toisen niemen kärjessä olevaan kaislikkoo, matka varmaan joku 80 metriä.

Koe oli sikäli kivasti rakennettu, että ehdin ruudun täytön jälkeen näkemään vielä ainakin toisen koiran työskentelyn ohjauksissa ja markkeerauksissa kokonaan. No, hienoltahan se näytti, ja nyt hahmottaa ehkä vähän paremmin taas sen, mitä siltä koiralta tässä lajissa odotetaan.

 

Kokeen jälkeen talkoolaiset saivat ottaa kokeessa käytettyjä ja käyttämättä jääneitä sulia lintuja. Otinkin tietysti sitten riistaa matkaan sen verran, ettei kaikki mahtunut ihan tohon omaan pakkaseen. Soitin sitten kaverille, jolla on isompi pakastin. Päätettiin tehdä vielä hakuruutu riistoilla, ne kun oli jo sulia. Jäljelle jääneet (siis Even käsittelystä selvinneet) sitten pakkaseen. Tehtiin sitten hakuruutu 3 fasaanilla, 2 variksella, sorsalla ja lokilla. Hakuruudun syvyys ehkä 50-70 metriä, ja leveys noin 40 metriä. Laitoin 6 riistaa ruutuun, ja avustaja sitten heitti vielä markkeerauksen seitsemännellä ruutuun.

No, eikun koira noutoon. Alku meni just niin kuin oletinkin: riistat oli aivan liian kivoja ohjaajalle tuotavaksi. Sehän jäi niitä nyppimään maastoon. Sitten painostuksella riistat ylös, eli avustaja hätisteli koiraa, ja itse pillitin sitä. Sen voi sitten itse kukin arvata missä kunnossa riistat tuli perille tän jälkeen... Mutta ihmeellisin asia oli se, että ne riistat tosiaan tuli perille! Eve toi 7 riistasta 5 suoraan käteen, 2 tiputti kengille, mutta nekin olisin varmaan saanut napattua siltä halutessani suusta, mutta kun haluan koiran tarjoavan riistaa mulle. Ekat 4 riistaa se oli sitten rikkonut. Niistä oli nypitty höyheniä, ja ne oli aika lintassa. Luita sentään ei törröttänyt yhdestäkään. 3 tipua sentään taisi tulla ihan hyvässä kunnossa takaisin. Haku oli myöskin tehokasta, eli koira löysi riistat nopeasti.

Tässä välissä sitten kaverin koira töihin, ja Eve odottamaan. Jos seison vieressä, se odottaa hiljaa, mutta ääntelee jos olen kaukana siitä. Mutta selkeää edistystä on kyllä tapahtunut! Ada odottaa oikein hienosti pikkupennuksi. Pääsääntöisesti on hiljaa.

Kaverin koira otti 3 lintua ylös, jonka jälkeen oli hyvä aika lopettaa nuoren koiran työskentely. Lähetin Even vielä näille 3 riistalle. Tässä kohtaa tapahtuikin jotain hassua. Koira nimittäin haki, otti ylös ja palautti kauniisti käteen jokaisen riistan. Ilman painostusta. On se hassu, ehkä siitä kokemusta kartuttamalla vielä nomekoira tulee ;)