SNJ:n kesäleiri päivä 2.

Toka leiripäivä alkoi klo 5.30 pikaisilla tokotreeneillä. Oli pakko käydä muistuttelemassa Evelle hyppyä viereisen koulun aidan avulla. Se suorittikin hypyn hienosti jääden seisomaan joka kerta esteen taakse. Näin se tekee treeneissä, kokeissa sitten on joka kerta istunut suoraan esteen taakse jostain syystä.

Mustialaan saavuttiin hieman ennen yhdeksää. Aamupäivän nomeryhmä oli selvästi edellistä päivää pienempi, olisiko siinä ollut viisi koiraa. Otettiin koirille ykkösmarkkeerauksia. Eka tuli lähemmäksi, toinen sitten hajustetun alueen yli. Starttarilla ammuttiin heiton yhteydessä.

Eka markkeeraus ja palautus meni ok. Tämän jälkeen muut koirakot suorittivat saman. Sitten seuraava markkeeraus tuli pidemmälle, tämän hajustetun alueen yli. Eve näki heiton hyvin, aluksi lähti hienosti damia kohti, mutta jäi etsimään sitä lopulta vanhalta alueelta samalla unohtaen putoamispaikan. Pillitin koiran pois, ja otettiin uusi heitto. Tässä kävi sama, ja nyt avustaja heitti damin koiran työskennellessä alueella. Tämä tuli hyvin ylös. Sitten otettiin sama markkeeraus uusiksi koiran ollessa vanhalla lähetyspaikalla. Nyt se tajusikin uskoa silmiään, eikä antanut vanhojen hajujen hämätä. Kaikenkaikkiaan hyvä harjoitus, täytyykin selvästi tehdä näitä hajustettujen alueiden ylityksiä useammin! Lisäksi saatiin vinkki siitä, että koiralle kannattaisi opettaa luovutuksen jälkeen sivulle tulo automatioksi. Eli koira saisi tulla sivulle ilman erillisiä pyyntöjä tai ainakin ilman häsläämistä. Pitääkin ottaa asia työn alle.

Tämän jälkeen vein koiran uimaan ja sitten autoon lepäämään. Tokokoe oli kuumalla nurmikkokentällä. Otin Even hyvissä ajoin kentälle, jotta se saisi vähän rauhoittua tilanteeseen. Kävin myös ketjuttamassa muutamat liikkeet sivummalla, jotta pääsisin puuttumaan mahdolliseen haukkumiseen. No, eipä se tietenkään tässä haukkunut.

Ensin otettiin paikkamakuut kahdessa ryhmässä. Luoksepäästävyydessä tuomari (Ralf Björklund) sai kunnon naamapesun, tästä silti 10 pistettä. Paikkamakuussa ei ongelmaa, se onkin Even varmimpia liikkeitä. 10 pistettä siis tästä.

Tämän jälkeen odottelemaan omaa suoritusvuoroa ja jännittämään. Yritin toki ottaa mahdollisimman rennosti, Eve kun haukkuu sitä todennäköisemmin mitä ennemmän jännitän.

Meidän suoristusvuoroon mennessä olin onneksi saanut kasattua hermoni, eikä jännittänyt juurikaan. Evekin haukahti vain yhden kerran, mikä on tosi hyvin! Seurasi paljon paremmin kuin aiemmin, vaikka nurmikenttä helposti on vetänyt sen nenän alas ennen. Pisteet näyttivät tältä:

luoksepäästävyys 10
paikallamakuu 10
seuraaminen kytkettynä 8 1/2
seuraaminen vapaana 8 1/2
maahanmeno 5
luoksetulo 9 1/2
seisominen 8 1/2
estehyppy 8
kokonaisvaikutus 9

171,5/200, ALO1, TK1

Maahanmenossa se jäi ensin seisomaan, annoin uuden käskyn vieläpä käsimerkillä vahvistettuna. Hypyssä se istui taas suoraan esteen taakse, ihme homma. Avoimessa se varmaan sitten jää seisomaan tai jotain...