Tänään on treenailtu monessa pienessä pätkässä juttuja. Ja aiheetkin on olleet laidasta laitaan. Eipähän pääse koirat, eikä omistaja kyllästymään saman tahkoamiseen.

Adalle aloitin lähihakupillityksen opettelun. Tarkoitus on siis yrittää iskostaa päähän, että lähihakupillitysääni on yhtäkuin laita nenu maahan. Kun tämä on hallussa, aion jättää asian tauolle ja korkeintaan muistutella ajoin asiasta ennen kuin on linjaopetuksen aika. Nyt alkuun tein niin, että heitin pieniä lihapullanmurusia vähän matkan päähän lattialle, sitten päästin pennun niitä "etsimään" ja pillitin samalla aikaa lähihakupillitystä kun pentu imuroi nameja lattialta. Tämän toistin pari kertaa. Sitten treenailin pentusen kanssa myös näyttelyseisottamista pienen pätkän. Even riistatreenien ohessa näytin myös pennulle varista (taas). Edelleen se kiinnostaa, mutta en anna ottaa vielä vaakkua suuhun, eipä se Adan pikkuiseen suuhun mahtuisikaan.

Evelle otin aamusta jäisellä variksella pitotreeniä. Pääosin meni hyvin. Evellä on nyt tehostetut riistatreenit käynnissä siitä syystä, että vaikka se pääosin pitää riistaa hyvin, aina välillä se jää "nyppimään höyheniä" linnuilta, eli ikäänkuin kirputtaa niitä. Tätä tehdään sekä lintu ylösottaessa, että mahdollisuuksien mukaan palauttaessa sinne puolen metrin-metrin päähän ohjaajasta. Olen tulkinnut tämän johtuvat siitä, että lintu on sen mielestä liian ihana, osin on varmasti myös keskarin näyttämistä ohjaajalle. Sitten jos painostan sitä lopettamaan/antamaan linnun käteen, on se jopa rikkonut riistan. Näinollen meillä näytetään nyt riistaa joka päivä kerran-pari, jotta se ei ole enää mitään ihmeellistä. Kaikkien nomegurujen oppien vastaisesti palkkaan namilla palautuksen käteen/nätisti pitämisen. Nyt aamusta se tosiaan piti suurimman osan ajasta varista nätisti, pari kertaa meinasi "kirputtaa" varista, mutta kielsin siitä niin tämä loppui.

Ulkona otettiin lenkin lomassa eteenlähetyksiä. Otin vaalean damin mukaan ja asetin koiran huomaamatta maahan, sitten tarpeellinen matka eteenpäin ja pyysin koiran sivulle. Ensimmäisen jätin näkyville. Etäisyys joku 20 metriä ja hyvin meni. Toinen eteenlähetys oli semmoinen, että lähetyspaikasta koira ei vielä damia nähnyt, mutta edettyään jonkun verran näki damin. Lähihakupillitys kohdalla ja dami talteen. Kolmas lähetys sokkona hiekkatien laidasta just siitä heinikon puolelta, noin 10 metrin päässä heinikossa dami piilossa. Hyvin meni muuten, mutta pikkasen liian myöhään pillitin lähihakupillityksen, ja koira meni pikkasen ohi, ok suoritus silti. Neljäs olikin sitten sokkolähetys noin 25 metrin päähän myös hiekkatien laitaan heinikkoon, samaten hyvin meni tämäkin ja selvästi huomasi, että Eve on tajunnut mitä lähihakupillitys tarkoittaa. Se kun ei kohdaltakaan damia nähnyt. Kaikki neljä palautustakin tuli nätisti käteen asti.

Illasta sitten vielä Adan kanssa seisotustreenia, koitettiin kuviakin saada, valo vaan ei oikein tahtonut riittää. Tässä muutama kuva, ikää pennulla siis aika tasan 9 viikkoa:

Even sai iltatreeninä vielä harjoitella vaakun oikeaoppista käsittelyä. Ensin treenattiin ihan vaan pitämistä ja luovuttamista, ja sitten vielä vaakun tuomista käteen. Laitoin Even istumaan, itse niin pitkälle, että seinä tuli vastaan, vaakun jätin puoleen väliin ja siitä sitten nouto ja luovutus. Hienosti meni, varis meinaa luovutuksessa herkästi vielä pudota, kun en syöksykään enää sitä nappaamaan, vaan koiran homma on pitää huoli, että lintu tulee käteen. Mutta hienosti Eve sitten nosti linnun aina käteen asti. Eikä kertaakaan tarvinnut kieltää mistään kirputtamisista, vaakku meni yhtä hyvässä kunnossa unille pakastimeen kuin missä olikin.