Tänään treenailtiin Even kanssa aamupäivästä ykkösmarkkeerauksia. Käytössä kun oli avustaja, niin pitihän se hyödyntää. Treenipaikkana pelto, jossa koiraa helpottamassa muutamia puita. Ei muuta kun avustajalle damikassi (sekä vauva ja koiranpentu, voi avustajaparkaa...) ja avustaja keskelle peltoa. Sitten ykkösmarkkeerauksia samaan kohtaan puita kohden. Ensimmäisen otin läheltä, noin 20 metriä. Eve markkeerasi ok, mutta ei malttanut etsiä damia loppuun asti, heitti haulle ja pillitin pois, ja avustaja otti damin ylös. Uudestaan sivulle istumaan ja homma alusta. Nyt malttoikin tehdä homman loppuun asti huolella ja sai damin ylös. Palautuksen jälkeen seurautin koiraa noin 5 metriä kauemmas, ja avustaja heitti heiton samaa kohtaan.  Näin sitten jatkettiin kassi loppuun koirakon paikkaa kokoajan muuttaen.

Tarkoituksena oli siis luoda hyvin hajustettu alue, jotta Eve työskentelee loppuun asti heittämättä haulle. Itse sitten vaihdoin paikkaa sekä taaksepäin, että sivusuunnassa, jotta koira oppii arvioimaan etäisyyksiä. Koko treenin ajan koira oli vapaana, joten samalla tuli treenattua malttia (Eve tosin ei lähes koskaan karkaile markkeerauksille) ja nomeseuraamista. Seuraaminen meni aika mallikkaasti. On jo ymmärtänyt konseptin, eli katsoo eteenpäin, ei ohjaajaan, seuraa suht tiiviisti ja istuu ilman käskyjä pysähdyttäessä. Meinaa vaan vielä edistää avustajaa kohti liikuttaessa.

Kassissa oli kahdeksan damia, joista viimeinen siipidami, ei mitenkään tarkoituksella tosin, nappasin vaan kassin autosta. Harjoituksen päätteeksi etäisyys avustajaan oli noin 50 metriä, ja Eve markkeerasi oikein mainiosti! Palautuksissa olisi ollut paljon parantamista. Ensimmäiset neljä jalkoihin, seuraavat kolme käteen ja siipidami metrin päähän. No, tämän treenin tarkoitus ei ollut palautusten treenaaminen, joten en puuttunut asiaan sen ihmeemmin. Pitää treenata palautukset varmaksi omana treeninään. Käteen tulleet palautukset tosin palkkasin sitten namilla. Elättelen toiveita, että Eve tajuaisi jossain kohtaa kannattavammaksi käteen palautuksen.

Illasta oli sitten vuorossa taipparitreenausta. Ohjelmassa oli vesinouto lokilla ja kanijälki. Treeniseuraksi oltiin saatu Even sisko Tellu. Alkuun otettiin vesinouto lokilla. Tässä kohtaa täytyy näköjään ihan erikseen opettaa palautus damilla alkuun, Eve kun teki klassiset, eli ravistus ja tiputus. Sitten se tirppa jäikin niille sijoilleen ja Eve taas nyppimään höyheniä. Tässä kun painostin sitä palauttamaan loppuun asti, niin eikös se puraissut riistan rikki. Tai niin ainakin luulen, koska sen lokkiraukan rintakehä oli aika lintassa tän jälkeen, iho kyllä ehjä ja ei mitään törröttäviä luita sentään. Taippareissa tämä palautus nyt tietty ei ongelma sikäli ole, että lintu kyllä tulee rantaveteen. Ainut ongelma voi tulla vastaan siinä, jos heitto tuleekin vinoon, ja suorin matka rantaan on reippaasti sivussa. Sitten saattaa lokki jäädä kyllä liian kauas. Eli treeniä dameilla tiedossa siis, jotta vedestä palautus onnistuu. Uimahalussa Evellä ei edelleenkään ole mitään ongelmaa. Enemmän ongelma on sen vesihakuisuus jos multa kysytään, kaikki mutaojat kun on niin ihania.... Tellulla meni mainiosti vesinouto, toipa osan kerroista linnun käteenkin asti :)

Vesinoudon jälkeen kanijälkeä vetämään. Evelle vedin ensin noin 100-150 metrin jäljen, jonka alulle lähetin sen noin 10 metrin päästä, niin että se haki alun itse. Kovin jälkitarkasti jäljestys ei sujunut, mutta melko suoraan kanille, ja kani empimättä suuhun ja ohjaajasta 2 metrin päähän, josta sitten kehoituksella käteen asti. Välissä sitten Tellulle jälki. Kun Tellu oli jäljestä suoriutunut, vaihdettiin paikkaa. Vedin Evelle seuraavaksi reilun 300 metrin jäljen, joka mutkitteli reippaasti, sisälsi ojien ylityksiä, maaston  muutosta metsästä peltoon jne. Tein tarkoituksella näin vaikean, jotta Eve tajuaisi hidastaa vähän vauhtia ja painaa nenää maata kohti. Ekalla kerralla se tuli ilman kania takas ja lähetin uudestaan. Toisella kertaa sitten kuitenkin hienosti palasi kanin kanssa takaisin . Tellukin sitten jäljesti vielä pienemmältä peltopätkältä kanin talteen. 

Kaikenkaikkiaan olen ihan tyytyväinen tän päivän treeneihin. Suurimmaksi ongelmaksi tänäänkin osoittautui palautus korkeassa vietissä. Ne meinaa jäädä ohjaajan jalkoihin. Kun vietti on matalammalla, palautukset tulee todennäköisemmin käteen saakka. Lisäksi riistatreeneissä ongelmana oli passissa ääntely. Hetkeen se ei olekaan taas äännellyt, mm. aamun treenit meni ilman mitään vinkunoita. Nyt sitten vaan etenkin vesityöskentelyn katselu oli tänään liikaa Evelle, ja se vinkui, sekä pari kertaa jopa haukahti. Mutta ehkäpä tämä ajan kanssa.

Adan tän päivän ohjelma on koostunut passissaoloharjoituksista, jotka meneekin hyvin! Se odottaa hienosti puussa kiinni kun muut treenaa, eikä vingu ollenkaan. Lisäksi näytin sille kania, joka olikin mielenkiintoinen. Pikku pentu koitti ottaa lähes samankokoista kania suuhun, sekä nuoli minkä kerkesi.